torstai 9. elokuuta 2018

Teearvostelu: Théhuone - Yu Chi Shan Cha


Théhuoneen uutuus Yu Chi Shan Cha kasvaa villinä Formosan vuorella Taiwanissa. Harvinaisen, villien teepuiden lehdistä valmistetun mustan teen maussa on Théhuoneen mukaan paahdettua kauraa, paahdettuja makeisia, kevyttä persikkaista hedelmäisyyttä sekä vivahteita villiruusuista.

Kun näin ilmoituksen tuoreesta teeuutudesta, aloin muistelemaan sitä herkullista mustaa teetä, jota olin maistanut Théhuoneella vuosi tai kaksi takaperin. En sitten millään muistanut kyseisen teen nimeä, mutta muistin, että sen hinta oli korkea ja se tuli Taiwanin Formosasta. Otin 'riskin' (tiesin, että tee olisi hyvää, vaikka se ei juuri sitä samaa teetä olisikaan) ja hain itselleni 25 grammaa Yu Chia. Tee myydään 50g alkuperäispakkauksessa tai 25g Théhuoneen omassa paketissa.



Maistamiani taiwanilaisia teitä on yhdistänyt yksi asia, jonka vuoksi olen hurahtanut taiwanilaiseen mustaan teehen. Ne nimittäin maistuvat lähes aina mehukkaan hedelmäisiltä, yleensä persikalta, mangolta tai mansikkaiselta.



Yu Chi ei ole poikkeus. Tuoksu on ihastuttavat rapea ja paahteinen. Siinä on kuvatun laista persikkaa, ripaus paahteista viljaa ja paahdettuja makeisia/paahdettua sokeria. Tuoksu on kaiken kaikkiaan erittäin makea ja hedelmäinen, johon pieni paahteinen aromi sopii erinomaisesti. Tuoksusta tuli ensimmäisenä mieleen jokin persikkajälkiruoka poltetulla marengilla. Aivan jälkiruoaksi tee ei taivu, sillä tuoksussa on myös mustille teille tuttua maltaisuutta, joka palauttaa ajatukset teehen.



Valmistin teen länsimaiseen tyyliin käyttäen gaiwania. Ripottelen gaiwanin pohjalle pienen annoksen teetä, huomattavasti vähemmän kuin gongfu-tapaan hauduttaessa, ja annoin hautua kaksi minuuttia. Ensimmäinen haudutus on syytä tehdä kunnolla, sillä se on Yu Chin paras ja makurikkain haudutus. Teestä saa kerralla kolme haudutusta joista kahdella viimeisellä kerralla maku on huomattavasti miedompi.

Olen kokeillut eri haudutusaikoja Yu Chilla ja olen huomannut, että mitä pidempään Yu Chia hauduttaa, sitä enemmän mustan teen ominaismaku tulee esille. 1,5min haudutuksella tee maistuu aivan hattaralta. Näin lyhyellä haudutuksella tee on kevyttä ja erittäin makeaa. Se ei maistu mustalta teeltä tai hedelmäiseltä. Mutta tuon ihanan makean täyteläisen hattaran maun vuoksi, hieman  kevyempi haudutus on kokeilemisen arvoinen. Teen steviaa muistuttava makeus jää kurkkuun pyörimään pitkäksi aikaa teen juomisen jälkeen.



Kahden minuutin haudutuksella Yu Chi saa mustalle teelle tyypillisiä makuja. Makea hattara maistuu edelleen, mutta sen seurana on mehukas persikan maku mansikkaisella vivahteella. Maltaisuus tasoittaa hattaraa ja paahdettua sokeria, joten tämä pidempi haudutus ei ole yhtä makea, mutta sitäkin täyteläisempi. Jälkimaussa maistaa villiruusut, joiden maku vaihtuu nopeasti stevian makeuteen.

Yu Chi on jokaisen sentin arvoinen teekokemus, jota aion ostaa myös tulevina vuosina. Joka hörppäyksellä maistaa jotain uutta ja ei sitä kovin usein pääse juomaan hattaralta maistuvaa teetä. Poltetun sokerin, persikan ja villiruusujen kombinaatiossa on jotain erityisen viehättävää, vaikka makujen yhteensopivuus ensin epäilytti. Ja mikä kiinnostavinta, Yu Chi tuntuu maistuvan joka vuosi hieman erilaiselta. Odotan innolla ensi vuoden Yu Chi Shan Cha satoa. 



torstai 31. toukokuuta 2018

Kaikki mitä tiedän saviteekannuista


Jokainen teenjuoja on varmasti kuullut saviteekannuista. Vaikka näitä pieniä teekannuja löytyy etenevissä määrin suomestakin, monelle ne ovat vielä melkoinen mysteeri. Niitä myyvät tahotkaan eivät aina tiedä mitä on oikeasti myymässä.

Olen harrastellut ja/tai keräillyt savikannuja jo useamman vuoden, joten ajattelin jälleen koota pienen infopläjäyksen mitä olen vuosien varrella oppinut erilaisista savista ja niiden vaikutuksesta teehen. Jotta tästä ei tulisi totaalista infoähkyä, aloitan kiinalaisista savista. Japanilaisista savista ja savikannun valitsemiseen liittyvistä jutuista asiaa ja nippelitietoa myöhemmin jossain toisessa postauksessa.

Miten savet sitten eroavat toisistaan ja miksi saviteekannut ovat niin haluttuja? Syy on siinä, että useimmat savikannut muuttavat merkittävästi teen makua. Ne yleensä parantavat teen makua ja voivat parhaimmassa tapauksessa tehdä teestä paremman teen veroista. Kukapa ei haluaisi ostaa Ali Shania ja maistaa kupissaan täyteläistä Dong Dingia. Aivan kaikilla savilla ei tällaisia ominaisuuksia kuitenkaan ole ja jotkut savet ovat ylitse muiden. Kuten kuuluisa Yixing Zisha josta asiaa alempana.


Eri savet myöskin vaikuttavat teehen eri tavoin. Tämä johtuu niiden erilaisesta mineraalikoostumuksesta. Esimerkiksi rauta makeuttaa teetä ja kalsium vahvistaa teen runkoa (eng. body). Ja kuten varmaan arvaata saattaa, eri savilla on uniikit mineraalikoostumukset, jolloin ne vaikuttavat teehen monella eri tavalla. Jotkut savet myös sopivat joillekkin teeladuille paremmin samasta syystä. Esimerkiksi täyteläinen tee tuskin hyötyy savesta joka tekee teestä täyteläisempää. Sille todennäköisemmin sopii paremmin savi joka vahvistaa jälkimakua tai vaimentaa runkoa.

Yixing zisha


Yixing zisha (purppurasavi/hiekka) on Kiinan kuuluisin savi. Yixing on saanut nimensä kaupungista, josta se on kotoisin. Yixing on hyvin tunnettu myös Kiinan ulkopuolella. Monia savikannuja kutsutaan yixingeiksi, vaikka niitä ei olisi valmistettu kyseisestä savesta tai edes kyseisessä kaupungissa. Esimerkiksi Chaozhou -kannut sekoitetaan usein yixingeihin joko tarkoituksella (Chaozhou on halvempaa kuin Yixing) tai tahattomasti.

Yixing zisha ei ole varsinaisesti savea. Luonnossa yixing zisha esiintyy malmina, jota louhitaan vuorten sisuksista. Ja toisin kuin savea, yixing-teekannua ei voi valmistaa dreijaamalla. Yixing-teekannu valmistetaan nuijimalla savesta levy. Levystä leikataan paloja, nuijitaan lisää ja liimaillaan palat teekannun muotoon.


Legendan mukaan Yixing zisha oli lahja kuolemattomalta (Xian), joka mietti miten palkita vuoren rinteellä vaatimattomasti elävien ihmisten hyvätahtoisuuden ja epäitsekkyyden. Kuolematon kysyi lopulta neuvoa vuorelta, joka oli myös kiitollinen kyläläisille, jotka olivat yhtä kilttejä maalle kuin toisilleen. Vuori kertoi kuolemattomalle syvällä sisällään sijaitsevasta arvokkaasta malmista, joka on arvokkaampi kuin yksikään jalokivi ja josta voisi valmistaa mitä tahansa. 

Seuraavana päivänä kuolematon tekeytyi munkiksi ja kertoi löydöstä kyläläisille, jotka innokkaana seurasivat kuolematonta vuorelle, jonne kuolematon oli kaivanut luolan. Kuolematon meni luolaan ja tuli ulos malmin kanssa. Kuolematon neuvoi miten tehdä malmista savea ja miten muokata savesta esineitä. Tämän jälkeen kuolematon otti todellisen muotonsa, keltaisen lohikäärmeen, ja lensi pois. Vuori nimettiin kuolemattoman mukaan Huang long shaniksi eli Keltainen lohikäärme -vuoreksi (suora käännös).

Yixing zishaa on montaa eri laatua ja jokainen niistä soveltuu toiselle teelle paremmin kuin toiselle. Yixing malmit jaotellaan perinteisesti viiteen eri luokkaan värin mukaan: Zini/Zisha (lila savi), Hongni (punainen savi), Luni (vihreä savi), Heini (musta savi) ja Duanni (keltainen savi). Yixing zisha ja kategoria Zisha tarkoittavat eri asioita, vaikka niitä samalla nimellä kutsutaankin.

Jokaiseen kategoriaan kuuluu paljon savityyppejä. Yleensä yixing-kannuista kerrotaan vain minkä kategorian savesta ne on valmistettu. Tämä johtunee luultavasti siitä, että tarkemmasta savityypistä ei ole varmaa tietoa.

Muutamia savityyppejä ja mihin kategoriaan ne kuuluvat:

Zini/Zisha - Zisha, Hong Pi Long, Fu Dong Zisha, Huang Ma Ze, Jiang Po Ni, Hong Ma Ze, Di Cao Qing, Qing Shui Ni, Te Pin Zi

Hongni - Hongni, Zhuni, Shi Hong, Shi Huang, Mian Tou Ni,


Duanni - Huanglongshan Duanni, Ling Jia Chun, Valkoinen savi

Yixing-savi louhittiin loppuun 1990-luvulla ja jotkut savilaadut loppuivat kauan sitä ennen. Yixing-kannuista liikkuu valtavasti väärennöksiä ja sen vuoksi ei voi olla koskaan sata prosenttisen varma pitääkö kädesään aitoa yixing-kannua vai taitavasti tehtyä väärennöstä. Siksi Yixing-kannuja kannattaa ostaa vain ja ainoastaan luotettavasta lähteestä.

Di Cao Qing Yixing. Mustat pilkut ovat sulanutta rautaa.
Koska yixing-savi on hyvin huokoista, se tulisi parittaa raskaiden teelaatujen kanssa. Tällaisia teelaatuja ovat mm. shu puerh, iätetty sheng, yancha, heicha ja paahdettu "heavy roast" oolong. Ai miksi? Yixing huokoisena materiaalina on omiaan poistamaan teestä tuoksuja, kitkeryyttä ja tiettyjä makuja. Paritin esimerkiksi oman yixingini hiilillä paahdettujen oolongien kanssa tasoittamaan paahdon voimakasta makua. Yixing savi myös varaa erinomaisesti lämpöä huokoisuutensa vuoksi. Saven pienet ilmataskut luovat loistavan eristeen, eikä lämpö pääse helposti karkaamaan kannun sisältä.

Sanomattakin selvää, ettei jatkuva kuumuus ja makujen tasoittaminen tee hyvää esimerkiksi vihreälle teelle tai kevyille oolongeille joiden maut perustuvat kepeille tuoksuille ja kevyen, kirpeille mauille. Yixingissä haudutettuna niistä ei tuskin jää mitään jäljelle. Moni saattaa tässä kohtaa ajatella: "Mitä! Varmasti olen jossain kohtaa nähnyt vihreää oolongia haudutettavan yixingissä..." Ja siitä loistava aasinsilta polttolämpötiloihin.

Yixingit (ja muut savet) poltetaan joko matalassa (low), keski (medium) tai korkeassa (high) lämmössä. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän saven pinta muuttuu lasiksi. Joidenkin mielestä yixing säilyttää korkeassakin lämpötilassa huokoisuuttaan, toisin kuin muut savet. Halutuimmat poltot ovat luonnollisesti low ja medium, sillä huokoisimpina ne vaikuttavat eniten teen makuun.

Posliinia muistuttavat korkeapolttoiset kannut (etenkin hongni-savesta valmistetut) soveltuvat paremmin teelaaduille joilla on kevyet, kirkkaat ja kirpeät makumaailmat. Korkeapolttoiset kannut säilyttävät myös teen aromit jonka johdosta ne soveltuvat etenkin oolongeille, kuten dancongille ja gaoshanille, sekä nuorelle sheng puerhille. Siitä kiistellään, onko korkeapolttoisissa kannuissa mitään järkeä. Moni kutsuukin niitä "ylihintaiseksi posliiniksi", mutta korkeapoltolla on myös oma vakiintunut kannattajaryhmänsä etenkin oolong-harrastajien keskuudessa.

Korkeapolttoisen kannun tunnistaa helposti. Polttoa voi testata joko kilauttamalla kannua sen kannella tai pyörittämällä kantta paikoillaan kannussa. Mitä korkeampi ääni ja kellomaisempi kilahdus, sitä korkeampi poltto. Jos kannusta lähtevä ääni on matala ja lähempänä kiveä kuin kelloa, kannu on todennäköisesti matala tai medium polttoinen.

Chaozhou zhuni



Da Hong Pao Chaozhou Zhuni. DHP Zhuni on väriltään syvemmän punainen kuin 'tavallinen' Chaozhou Zhuni

Chaozhou on punaista savea, joka tulee Chaozhoun prefektuurista. Sitä kutsutaan myös Chaozhou zhuniksi (zhuni = punainen savi), jota ei tule sekoittaa yixing zhuniin. Monen mielestä Chaozhou zhuni on huokoisempaa kuin yixing. Toisin kuin yixing zisha, Chaozhou zhuni on todellinen savi ja siitä voidaan valmistaa kannuja dreijaamalla.

Chaozhou zhunilla on 6000-vuotinen historia. Tang ja Song kaudella siitä valmistettiin pääasiassa kokkaustarvikkeita. Chaozhou savi tulee Feng Huang shanilta (Phoenix mountain) eli samasta paikasta kuin dancongit. Dancongit ja Chaozhou savi koostuvat siis samoista mineraaleista, jonka vuoksi ne sopivat monien mielestä parhaiten toisilleen. Oman kokemukseni mukaan Chaozhou-teekannut sopivat oikein hyvin kaikille tummille oolongeille ja sheng puerhille.

Chaozhou savi on yleensä korkeasti poltettua, mutta siitä huolimatta hyvin huokoista. Kannut ovat perinteisesti hyvin ohuita ja melko edullisia etenkin verrattuna Yixingeihin joiden hinnoissa on 'merkkilisää'. Moni kehottaa liottamaan ohutta kannua lämpimässä vedessä ennen kuin sen ottaa käyttöön. Tällä vähennetään halkeamisen riskiä, mutta en ole koskaan nähnyt tarvetta tälle. Omat Chaozhou-kannuni ovat toki hieman normaalia paksumpia.

Da Hong Pao Chaozhou Zhuni

Chaozhou savi kuuluu kategoriaan mitä kutsun pyöristäviksi saviksi. Se poistaa teestä sivumakuja ja 'kohinaa' tehden teen päämausta voimakkaamman ja kirkkaamman. Suurin kärsijä tästä ominaisuudesta on kirpeys, joka pyöristyy pois jättäen jäljelle vain täyteläiset maut. Esimerkiksi dancong-teestä katoaa tietty paahteinen sivumaku joka usein peittää alleen teen hedelmäisiä päämakuja. Lopputuloksena on kirkas, hedelmäinen ja kukkainen maku.

Chaozhoussa tee haudutetaan perinteisesti todella voimakkaaksi suurella määrällä lehtiä ja pienellä määrällä vettä. Sitä voisi luonnehtia melkein teemailman espressoksi. Tähän haudustapaan kitkeryyttä eliminoivat chaozhou-kannut ovat erinomaisia sillä ne poistavat myös kitkeryyttä.

Jianshui Zitao



Jianshui Zitao Gaiwan kaiverruksilla.

Kuten Chaozhou Zhuni, Jianshui Zitao on myös todellinen savi. Jianshui Zitao tulee Yunnanista. Samasta paikasta mistä Puerh-teet tulevat jonka vuoksi monet käyttävät Jianshui-savea puerhin kanssa.

Jianshui-savea käytettiin alunperin erilaisten ruukkujen ja muiden tarve-esineiden valmistukseen. Siitä yhä valmistetaan erilaisia ruukkuja, jotka sopivat erinomaisesti puerh teen säilömiseen.


Jianshui-kannut tehdään paksuseinäisiksi jonka vuoksi ne soveltuvat parhaiten kuumassa haudutettaville teelaaduille. Jianshui korostaa teen omia makuja ja pyöristää suutuntumaa siksi se teoriassa sopii melkeinpä mille tahansa teelle. Poislukien tietenkin vihreän teen. Teelaadut jotka sopivat parhaiten Jianshui-savelle ovat shu puerh, sheng puerh ja musta tee.

Jianshui Zitao esiintyy kolmessa eri värissä: ruskea, musta ja valkoinen. Jianshui Zitaon värillä ei ole esteettisyyttä suurempaa merkitystä.

Jianshui Zitao on korkeapolttoista ja melko kovaa, mikä mahdollistaa erilaiset kaiverrukset ja upotukset. Tyypillistä on myös pinnan kiillottaminen peilimäisen kirkkaaksi.

Jianshui Zitao ruukku upotuksilla


Qinzhou Nixing



Nixing savi muistuttaa paljon Jianshui Zitaota. Nixing-kannujen seinämät ovat paksut, mutta hengittävät jolloin ilma kiertää enemmän kuin esimerkiksi Jianshui-teekannuissa. Tämän vuoksi Nixing soveltuu paremmin kevyemmille teelaaduille. Nixing-savi soveltuu kuitenkin lähes kaikkille teelaaduille. Monet parittavat Nixinginsä erilaisten oolongien ja heichan kanssa.

Nixing tulee Qinzhousta, Guangxista ja siitä on valmistettu keramiikkaa ainakin 1300 vuotta. Kuten Jianshui Zitaostaja Chaozhou Zhunista, Nixing-savesta tehtiin alunperin kaikenlaisia tarve-esineitä aina padoista ruukkuihin ja teekannuihin.

Nixing-savi valmistetaan Qinjiang-joen savesta, jota kerätään itäisiltä- ja läntisiltä-joentörmiltä ja sekoitetaan yhdeksi saveksi. Ennen sekoitusta itäiseltä puolelta kerätty savi säilötään märkänä ja läntisen puolen savi jätetään ulos sään armoille jopa kuudeksi kuukaudeksi. Kuivannut läntinen savi murskataan ja sekoitetaan itäisen saven kanssa Nixing-saveksi.

Väriltään Nixing-savi on yleensä ruskeaa vaihtelevalla määrällä mustaa. Musta väri tulee poltosta ja se muodostaa kullekin kannulle uniikin kuosin. Kuten Jianshui-savea, myös Nixing-savea voidaan kaivertaa.

--
Listasta puuttuu vielä jotain harvinaisempia savilaatuja kuten Anfu ja Shantou sillä niistä ei valitettavasti ole juurikaan tietoa tarjolla. Toivottavasti kuitenkin piditte ja onnistuin vastaamaan edes joihinkin kysymyksiin koskien saviteekannuja.

Savien värityksiä


Pohjan leimat kertovat yleensä valmistajan, joskus myös sen, mistä savesta kannu on tehty. Leimoja on yleensä pohjassa, kahvassa ja kannen alla.

torstai 24. toukokuuta 2018

Teearvostelu: White2Tea Club - Ganlu ja Sparrow tongue

Sparrow Tongue


White2Tea Club - Ganlu ja Sparrow Tongue vihreät teet


Lupasin itselleni vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan artikkelin jokaisesta hankkimastani teestä. Aika panna tuo lupaus käytäntöön sillä kevätpoiminnan teet ovat saapuneet.

Aloitetaan aikaisimmasta tulokkaasta. Huhtikuun White2Tea -teeklubista nimittäin putkahti kaksi Pre-Qingming teetä. Qingming on kiinalainen esi-isien muistojuhla, joka tavallistesti pidetään 4-6 huhtikuuta. Pre-Qingming tee on poimittu ennen tuota juhlaa, kun teen nuput ovat putkahtaneet oksiin. Pre-Qingming tee on Kiinassa hyvin arvostettua ja sen tuotantomäärä on pieni, mikä näkyy teen hinnassa.

Pakettiin valittiin kaksi tuntemattomampaa teelaatua. Sichuanista kotoisin olevat Ganlu ja Sparrow Tongue. Haudutin molemmat pikahaudutuksena (= alle 5s) kiehuvassa vedessä, kuinkas muuten.

Sparrow Tongue

Sparrow tongue saa nimensä varpusen kieltä muistuttavasta ulkonäöstään. Herkässä tuoksussa on hieman vihreää papua ja parsaa. Kompaktit lehdet ovat saman kokoisia, eikä joukossa vaikuta olevan yhtäkään rikkinäistä yksilöä. Kauniita lehtiä on mukava tutkailla.

Teen maku on mieto, mutta erittäin monivivahteinen. Maussa on kurkkua, melonia, papua ja sokeriruokoa.

Haudutin teen kahdella tapaa, lasisessa cha haissa ja gaiwanissa. Lehtien tanssia cha haissa oli ilo katsella ja omasta mielestäni tee hyötyi enemmän tästä haudutustavasta. Cha haissa hitaasti haudutettuna lehtien maut pääsivät paremmin oikeuksiinsa

Ganlu

Ganlusta tuli nopeasti suosikkini. Ganlu ei ole yhtä makea kuin Sparrow Tongue, mutta makua löytyy sitäkin enemmän. Maku pyörii pääasiassa kasviksissa ja esiin pistävimmät ovat parsa, sokeriherne ja vihreä papu. Taustalla voi maistaa muun muassa sokeriruokoa ja hunajamelonia.



Lehdet ovat niin täynnä untuvaa, että päätin nyppäistä gaiwanista pari, teen mukana tullutta, karvapalloa pois. Kuivien lehtien tuoksu on voimakkaan parsamainen.

Tuoksussa on herkullista yrttimäisyyttä ja kiinnostava, viileän minttuinen vivahde. Pitkässä jälkimaussa on parsaa ja korianteria.

Ganlu

Toisin kuin Sparrow Tongue, Ganlun kanssa saa olla varovainen, sillä se ylihauduttuu herkästi. Tämä johtuu luultavasti lehtien löyhemmästä rakenteesta.

Jos näiden kahden pohjalta tekisi ennustusta, vaikuttaisi siltä, että tästä on tulossa loistava teevuosi. Viime vuosi oli teelle hieman hankala sääolosuhteiden vuoksi ja moni normaalisti herkullinen tee jäi 'ihan ok'-tasolle. Ganlu ja Sparrow Tongue valavat uskoa tähän vuoteen.

Ganlu
Sparrow Tongue

torstai 28. joulukuuta 2017

Miksi vihreä tee tulee hauduttaa kiehuvassa vedessä


Moni tietää nykyään, ettei vihreää teetä kannata hauduttaa kiehuvan kuumassa vedessä vaan veden tulee antaa viiletä sopivaksi ennen kuin sen kaataa lehtien päälle. Muutoin tulee kitkerää teetä! Pitää osittain paikkansa, sillä huonolaatuinen vihreää tee kitkeröityy liian kuumassa vedessä hauduttajan taidoista huolimatta. 

Olin itsekin pitkään samaa mieltä, kunnes kyllästyin viilentelemään tetsubinissa keitettyä vettä ja säheltämään lämpömittareiden kanssa. Miten ennen vanhaan pärjättiin ilman lämpömittaria? Helpomman haudutustavan toivossa lähdin testailemaan ja etsimään tietoa siitä, että voisiko vihreää teetä sittenkin hauduttaa kuumassa vedessä. Haudutetaanhan esimerkiksi vihreät oolongitkin kiehuvassa ja jotkut hauduttavat puerhinsa 80-asteessa. Vihreä tee on kuitenkin ainoa teelaatu mitä ei kuulu hauduttaa kiehuvassa vedessä. Onko siihen jokin erityinen syy?

Tarvitseeko tähän väliin välttämättä yuzamashia eli astiaa johon vesi laitetaan viilenemään?

Vihreää teetä haudutetaan viileässä kolmen syyn takia: se vähentää kitkeryyttä, lisää umamia (umamia löytyy pääasiassa japanilaisesta teestä) ja siksi, että se ei vaurioita lehtiä yhtä paljon kuin kiehuva vesi. Uskotaan, että viileämmässä vedessä lehdet pysyvät tuoreempana ja tuottavat enemmän haudutuksia. Viimeksi mainittu ongelma voidaan kiertää varsin helposti lyhentämällä haudutusaikaa. Viileämmässä vedessä riski ylihauduttamiselle on myös pienempi.

Nämä kaikki syyt liittyvät lehtien laatuun ja siihen, miten tee on kasvatettu. Huonolaatuiset teet jotka sisältävät usein rikkinäisiä teenlehtiä tai vanhempia, isompia teepensaan lehtiä eivät kestä kuumaa yhtä hyvin kuin laadukkaat nuppulehdet ja siten kitkeröityvät helpommin. Kasvatustapa liittyy etenkin Japaniin, jossa vihreää teetä lannoitetaan typpilannoitteella joka lisää lehden teaniini pitoisuutta, umamia ja samalla kitkeryyttä. Siksi kannattaa valita luomulaatuinen japanilainen vihreä tee joka kestää kuumassa vedessä haudutusta paremmin, eikä kitkeröidy helposti. Japanilaisen luomuteen haudutusta kuumassa vedessä jopa suositellaan, jotta lehden polyfenolit pääsevät uuttumaan kunnolla.

Luomulaatuista japanilaista vihreää teetä

Teen haudutuksessa on kolme muuttujaa: veden lämpötila, teestä liukenevat ainesosat (= polyfenolit, katekiinit, aminohapot, öljyt jne.) ja haudutusaika. Mitä kuumempaa vesi on, sitä nopeammin teestä uuttuu eri ainesosia. Pidempi haudutusaika vahvistaa makua entisestään, sillä ainesosilla on luonnollisesti enemmän aikaa liueta veteen mikä johtaa usein kitkerään teehen. Samaan tulokseen (= kitkerään teehen) pääsee myös, mikäli käyttää liikaa lehtiä. Kaksi yleisintä virhettä vihreän teen haudutuksessa on joko liikaa lehtiä tai väärä vesi (=liian kuuma, kylmä tai huonolaatuinen vesi).


Kun vihreää teetä haudutetaan kuumassa, lehtien määrä ja haudutusaika tulee laskea minimiin. Jopa pari grammaa ja 10 sekuntia riittävät. Kun käytetään vähemmän lehtiä ja kuumaa vettä, teestä tulee kevyttä, mutta intensiivistä. Tällä tavoin haudutettu tee on myös parempi vatsalle kevyen luonteensa vuoksi.

Tässä on käytetty lehtiä aivan liikaa

Tasapainoinen kupponen syntyy, kun teestä liuenneet ainesosat ovat oikeassa suhteessa veteen. Soppaa sekoittaa vielä se, että teen eri ainesosat liukenevat eri tavoin eri lämpötiloissa. Kiehuvan kuumassa vedessä useimmat ainesosat pääsevät uuttumaan niille parhaalla tavalla. Laadukas vihreä tee koostuu yleensä nupuista, jolloin viileämpi vesi ei välttämättä pysty saamaan niitä parhaimpia makuja ja aromeja nupun keskustasta, mutta kuumalla vedellä tämä onnistuu.

Tee maistuu paremmalta, lehtiä säästyy eikä laiskan ihmisen tarvitse sähläillä lämpömittarin kanssa.  Siinä ihan tarpeeksi perusteita miksi vihreä tee kannattaa hauduttaa kiehuvassa vedessä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei tämä tyyli sovi kaikille tai ihan kaikelle teelle, joten vanhoja tapoja ei heti kannata haudata takapihalle. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan, sillä parhaat vihreät teet mitä olen juonut, on haudutettu kiehuvassa vedessä ja kohta toivottavasti sinunkin.

torstai 17. elokuuta 2017

Teearvostelu: Théhuoneen 1st Flush Darjeelingit vuonna 2017: Rohini - Seeyok - Phoobsering - Puttabong


Olen suuri ensisadon darjeelingin ystävä, joten luonnollisesti ostin kaikki laadut mitä Théhuoneelta löytyi. Théhuoneen darjeelingit ovat olleet vuosi toisensa jälkeen laadukkaita (puhumattakaan valikoimasta) joten ostan yleensä tavarani heiltä.

Kupiksi maistelussa olleille darjeelingeille valitsin Iittalan 0,2L Taika-kahvikupin. Normaalisti suosin pieniä, korvattomia, tulppaanin muotoisia teekuppeja, mutta ne eivät oikein päästäneet makua ja/tai tuoksua oikeuksiinsa. Kannuina olivat Hario Chacha-teekannut 300ml ja 500ml versiot.

Aikaisin tulokas ja myös ensimmäinen testaamani darjeeling on Rohini. Rohini Tea Estate on yksi darjeelingin nuorimmista teeplantaaseista. Se oli viime vuosituhannella pitkään suljettuna (30 vuotta) ja avattiin uudestaan vuonna 1994. Rohini Tea Estaten pinta ala on 138 hehtaaria ja korkeus vaihtelee 400-1200m välillä.

Rohini
Rohini oli ensimmäinen Théhuoneelle saapunut darjeeling, ja kulutus on ollut sen mukaista. Artikkelin kirjoittamishetkellä on menossa kolmas pussi. Ostan harvoin samaa teetä kahteen kertaan, joten valehtelisin, jos sanoisin, etteikö tämä olisi henkilökohtainen suosikkini neljästä.

Rohini on hyvin tunnusomainen darjeeling. Kevyen shampanjamainen muscatellin tuoksulla ja maulla. Seassa pientä yrttisyyttä. Maku on yleisesti ottaen makea ja täyteläinen. Lehdet koostuvat pääostin nupuista ja ovat kauniin värikkäitä. Jättää suuhun miellyttävän hunajaisen jälkimaun.

Seeyok
Seeyok on neljästä ehdottomasti aromikkain tee. Sillä on todella kukkainen tuoksu, jonka seassa hieman muscatellia. Tuoksu leviää helposti ja sitä voikin ihastella koko teehetken ajan. Maku muistuttaa melko paljon tuoksua: kukkia, muscatellia ja sokeriruokoa. Väriltään kultainen juoma on juuri sopivan kirpakkaa mikä helpottaa tasottamaan kukkien, muscatellin ja sokeriruo'on makeutta. Seeyokia on miellyttävä juoda ja se jättää makean kukkaisen jälkimaun.

Phoobsering
Phoobsering teetila on perustettu vuosina 1856-1860 ja nimetty paikallisen asukkaan Phurpu Tsheringin mukaan. Phoobsering on tunnettu hyvästä laadustaan ja valkoisesta darjeelingistaan. Phoobsering on hieman puinen, mutta raikas hienolla, makealla muscatellin tuoksulla. Uutos on väriltään kirkkaan oranssia eikä tuoksu miltään.

Phoobsering
Tee maistuu makealle muscatellille. Se on tummemman ja vahvemman makuista, jos verrataan esimerkiksi Rohiniin tai Seeyokiin ja maun suutuntuma on pyöreä. Hyvin tyypillinen kevätsadon darjeeling tämäkin. Jättää mukavan, heinäisen jälkimaun. Phoobsering eroaa edukseen kuitenkin hieman karskilla maullaan.

Puttabong kertoo olevansa yksi vanhimmista teeplantaaseista Darjeelingissa. Puttabong on perustettu vuonna 1852 joten ikää tulee tänä vuonna kunnioitettavat 165 vuotta. Teeplantaasin koko on valtavat 436 hehtaaria ja korkeus vaihtelee 600-2300 metrin välillä. Sanomattakin Puttabong on myös yksi arvostetuimmista darjeelingin tuottajista.

Puttabong
Tuoksu on huomattavan yrttinen ja makea kanelisella vivahduksella. Maku on voimakkaampi kuin Rohinilla. Puttabongin maku on yllättävän makea, melkein sokerinen, mutta omalla tavalla se sopii vahvan yrttisyyden kanssa. Hieman hapan yrttisyys kuitenkin taittaa makeutta sopivan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Puttabongia voi hauduttaa useamman kerran, mutta ensimmäinen haudutus on maultaan moninaisin ja parhain. Haudutuksen kanssa saa olla tarkkana, sillä Puttabong hautuu helposti yli.

Kuten varmaan tiedätte, pidän miedoista teelaaduista. Ja mietojen teiden ystävänä Rohini sopi makunystyröilleni parhaiten samoin Seeyok. Phoobsering ja Puttabong edustivat ensisadon darjeelingien 'pimeää puolta' verratten vahvoilla ja ronskeilla mauillaan.

Rohini

Seeyok
Phoobsering

Puttapong

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kaikki mitä tiedän matchasta



Moi taas! Olen palannut tauolta ja teejuttua on taas tarjolla enemmän tai vähemmän riippuen vapaa-ajastani. En ole kuitenkaan lopettanut teen ilosanoman levitämistä.

Tämä artikkeli on pitkään pyörinyt luonnoksena, joten nyt on aika vihdoinkin kirjoittaa ja julkaista se. Aiheena on trendituote, joka on saanut hyvää jalansijaa suomessakin, mutta silti siitä tiedetään melko vähän. Aiheena on matcha ja kerron teillen kaiken mitä tiedän tästä mystisestä juomasta.

Matcha on vihreää teetä - vihreä tee jauhetta tarkalleen ottaen. Matcha eli maccha 抹茶 on suoraan käännettynä jauhettua tai pulveroitua teetä ja se valmistetaan tenchasta. Tencha 碾茶 puolestaan on gyokuron lähisukulainen, sen valmistustama on sama, mutta valmistusvaiheen lopussa lehdistä irrotetaan lehtiruodit. Gyokurossa ne jätetään paikoilleen.

Toisin kuin vihreä tee, paras matcha ei synny keväällä. Lehdet toki poimitaan keväällä, mutta niitä iätetään joitain kuukausia ennen jauhamista (sama gyokurolla), jolloin tuorein matcha syntyy lähempänä syksyä kuin kevättä. Joten keväällä ilmestyvät shincha, kevät tai ensipoiminnan matcha ovat melko varmasti humpuukia.


Matchan kanssa kannattaa muistaa, että se on tuoretuote ja menee helposti huonoksi. Avaamaton matcha kannattaa säilyttää pakastimessa ja huoneenlämpöön tuotaessa lämmön on annettava tasaantua noin kaksi tuntia ennen avaamista. Kylmä matcha hörppää ilmankosteutta paremmin kuin pesusieni ja kukapa haluaisi kosteaa ja kökkäreistä matchaa. Avattu matcha kannattaa säilyttää pienessä, ilmatiiviissä purkissa ja käyttää viimeistään 2-3 viikon kuluttua avaamisesta.

Hyvän matchan tunnistaa paitsi neonvihreästä tai vähintään kirkkaan vihreästä väristä, mutta myös siitä, että se ei ole kitkerää. Pientä ja tasapainoista kitkeryyttä saattaa esiintyä, mutta sen ei pitäisi saada naamaa irvistykseen. Kunnon vispauksen jälkeen pinnalla pitäisi olla pienikuplainen, vaaleanvihreä ja tiheä vaahto. Vaahdon tiheyden voi testata vetämällä lusikalla tai sormella viivan kulhon reunasta reunaan, jos vaahtoon ei jää jälkeä, vaahto on esimerkillistä. Maun tulisi olla lempeän tasapainoinen ja miellyttävä.



Oleellisia matchan valmistuksessa ovat tietenkin välineet eli kulho "chawan", vispilä "chasen", lusikka "chasaku" ja hieman harvinaisempi, mutta (ainakin itselleni) välttämätön siivilä "chakoshi". Mukaan voi liittää myös juhlallisuutta tuomaan matchalle tarkoitetun säilytysastian eli natsumen. Suosittelen kuitenkin vahvasti ilmatiiviin purkin hankkimista matchalle, etenkin jos se on pakattu pelkkään pussiin.

Välineistä ainoa pakollinen on bambusta valmistettu vispilä eli chasen. Loput voi soveltaa käyttämällä esimerkiksi jälkiruokakulhoa, teelusikkaa ja tavallista siivilää (itse käytän teekannuni teekoria, joka on metallinen "siivilä"). Siitä on väitelty tuoko bambuinen chasen teehen oman makuvivahteensa, mutta oma kantani on, että se yksinkertaisesti on paras väline matchan vaahdottamiseen, ja olen kokeillut monia.

Monet chasenit on valmistettu Kiinassa halpatuotantona. Aidot japanilaiset chasenit on valmistettu käsityönä Narassa ja niiden hinnat alkavat noin 20 eurosta ja kalleimmat ovat jopa 50 euron paikkeilla. Hinnat ovat korkeat paitsi käsin tehtävän työn vuoksi, mutta myös siksi, että chaseneihin käytetyn bambun annetaan ensin kasvaa vuosia, jonka jälkeen niiden annetaan kuivaa vuoden ajan ulkona. Aika on tunnetusti rahaa. Kiinalaiset nopeuttavat tätä vaihetta mm. hyönteismyrkyin ja fungisidein jotka estävät bambua mm. homehtumasta ja auttaa sitä kuivumaan nopeammin. Kiinalaiset vispilät kestävät samasta syystä myös huomattavasti lyhyemmän aikaa.


Matchalla on kaksi valmistustapaa koicha (濃茶, paksu tee) ja usucha (薄茶, ohut tee). Melkeimpä kaikki täällä lännessä valmistettu ja somessa nähty matcha on usuchaa. Se on juuri sitä missä on paksu vaahto päällä ja mitä kutsutaan maidon kanssa valmistettuna matcha lateksi. Suurin ero näiden välillä on paitsi hinta myös se, että kaikesta matchasta voi tehdä usuchaa, mutta harvasta voi tehdä koichaa.

Koicha valmistetaan vanhoista, yli 30 vuotiaista teepensaista poimituista lehdistä, kun usucha valmistetaan alle 30-vuotiaista pensaista. Vanhojen pensaiden maku on tarpeeksi hienostunut, makea ja täyteläinen koichaan. Usucha matchasta tehty koicha on monesti aivan liian kitkerää ja "sivistymätöntä". Teeseremoniassa usucha juodaan yksin, kun koicha usein jaetaan osallistujien kesken. Usuchan ja koichan valmistukseen käytetään myös erilaisia siivilöitä.

Japanissa matcha nautitaan usein perinteisen makeisen wagashin 和菓子 kanssa. Wagashit valmistetaan usein mochi-riisistä, azukipaputahnasta ja hedelmistä. Wagasheja on kymmeniä eri tyylisiä, joten valinnanvaraa on. Wagashit eivät - ikävä kyllä - ole vielä rantautuneet Suomeen, joten matchan kanssa kannattaa nauttia esimerkiksi tummaa suklaata tai pieniä hedelmiä kuten viinirypäleitä. Matcha on usein miedosti kitkerää, makea sen rinnalla tuo kontrastia.


Valmistusohjeet:


Koicha -


- 5 chasakullista (vähän alle 4g) koicha matchaa
- 20-30ml 80-asteista tai kylmää vettä maun mukaan.
- Alle 50 teräinen vispilä
- Siivilöi matcha kulhoon ja kaada vesi (20ml) hellästi teen päälle. Sekoita matcha hitain, pyörivin liikkein (älä vispaa!) tahnaksi. Pyri pitämään matcha mahdollisimman keskellä jotta se ei tarttuisi kulhon reunoihin. Lisää tässä vaiheessa vettä noin 10ml. Teen pitäisi olla paksua, mutta ei vetistä. Nauti tee makeisen kanssa tai ilman.

Usucha -


- 2 chasakullista (noin 2 grammaa) matchaa.
- 70ml 80-asteista tai kylmää vettä maun mukaan.
- 80-100 teräinen siivilä
- Siivilöi matcha kulhoon ja kaada kaikki vesi hellästi teen päälle. Vispaa teetä rannelliikkeellä W-muotoista reittiä edes takas. Jatka kunnes päällä on paksu vaahto. Tähän menee teestä riippuen usein 1-3min. Halutessasi voit jättää teen myös 'puolitiehen' eli vaahdottomaksi tai vähävaahtoiseksi sillä vaahdon määrä on pitkälti makuasia. Nauti tee makeisen kanssa tai ilman.

Yksi kulhollinen vastaa noin kolmea vihreä tee kupillista. Matchassa on melko paljon teaiinia, se vastaa kofeiinia, mutta ei anna samanlaisia täristyksiä. Teaiinipitoisuutensa vuoksi se kannattaa nauttia aamulla, mutta sitä voi nauttia myös pitkin päivää, sillä se ei valvota. Tuntia ennen nukkumaanmenoa kannattaa kuitenkin lopettaa vispilöinti.

Jos heräsi kysymyksiä niin pistäthän kommenttia alle, vastaan mielelläni kysymyksiin! Artikkelitoiveita saa myös esittää.